Meea
on tämän hieman yli vuoden aikana todellakin tullut osaksi perhettä ja
sen huomaa myös siitä, että ystävistämme on tullut myös Meikun ystäviä.
Ensimmäisellä kerralla neiti on kyllä hieman varautunut, heiluttelee
häntäänsä mieluummin kahden metrin päästä kuin tulee heti
silitettäväksi.
On myös huomattu,
että Meean on paljon helpompi tutustua tyttöihin kuin poikiin. Lähes
kaikkien ystäväni (jotka siis ovat olleet tyttöjä) ovat saaneet pian
huomata kuinka pieni musta koira roikkuu heidän jaloissaan niin että
huomaa pian tulleensa kampatuksi. Toki Meea haluaa ystävystyä myös
poikienkin kanssa, mutta se vie oman aikansa. Ehkä matala ääni pelottaa neitiä. Parin silityskerran jälkeen Meea on kuitenkin todella hyvää pataa kaikkien kanssa. Toisaalta onhan meillä tytöillä
kuitenkin paljon enemmän yhteistä.
