Koulunpenkille

Samalla tavalla kuin meillä on nyt syksyllä koulut alkaneet, on Meeakin päässyt omaan opinahjoonsa. Opettajana toimin minä ja neiti oppiikin hyvin nopeasti. Tosin joskus oppi ei tahdo mennä perille. Enhän minäkään aina jaksaisi istua matikantunnilla kuuntelemassa opettajan selostusta potenssilaskuista.

Uusia asioita Meea on kuitenkin oppinut paljon. Esimerkiksi ulos meneminen ei tule kyseeseenkään ennen kuin lupa on annettu - vaikka ovi olisikin kuonon edessä sepposen selällään. Myös sisälle menemisen kanssa on sama juttu. Tämän lisäksi Meea on oppinut ylävitosen sekä markan. "Tats"- käskyn kuullessaan neiti koskettaa kuonollaan kämmentä ja onpa me ehditty harjoitella agilityn alkeitakin.

 

Päättelykykyä vaativat tehtävät ovat myös suosittuja meidän koirakoulussa: kasa tyynyjä ja tyynyjen väliin namuja. "Liian helppoa"- ajattelee Meea. Pallojen suosimista neitokainen ei tietenkään ole unohtanut. Pallon noutaminen on hauskaa, mutta sen palauttaminen ei ole vielä niin itsestäänselvä asia kuin pitäisi.

Ensimmäinen kesä

On se niin ihmeellistä miten aika juoksee meidän ihmisten silmien edessä aivan huomaamatta. Nyt olisi Meean ensimmäinen kesä edennyt lopuilleen - ja aivan liian nopeasti. Uskon, että vaikka neiti syntyikin keskellä talvea, rakastaa lunta silmittömän paljon eikä ensin niiden sulamisen jälkeen tiennyt minne pissiä, sekin jää kaipaamaan lintujen haukkumista, perhosten pyydystämistä (ja syömistä), trampoliinia, vettä ja jäätelöä.

Ensi kesää odotellessa ajattelin laittaa tähän liudan kuvia menneestä kesästä 2013 - Meeaan liittyen tietysti ;)

(HOX. ensimmäiset kuvat otettu alkukesästä, viimeiset loppukesästä)

 

 

 

 

Ja tähän loppuun laitan pari henkilökohtaista lemppariani selostusten kera: 

<>Tämä idea syntyi siitä, kun näin monien ihmisten ottaneen kuvia lemmikeistään pehmolelujen kanssa. Kuvasta tuli suloinen ja epätavallisen hyvin kuvattavakin pysyi paikoillaan.<>

<>Ruohossa pyöriminen on jäätelön lisäksi parasta mitä meidän Meikun kesästä löytyy.<>

<>Asetin Meean puun juurelle istumaan kuvaa varten. Koska en muistanut antaa käskyä olla paikallaan, neiti yritti epätoivoisesti selvittää mitä sen seuraavaksi tulisi tehdä. Se ojenteli minulle tassuaan vähän väliä ja sain sen ansiosta nappaistua aivan älyttömän suloisen kuvan<>

<>Illistääkö se vai näenkö harhoja?<>

<>Eräs päivä oli liian kuuma mustaturkkiselle. Sain melkoiset naurut kun koira meni makaamaan puun varjoon aivan reporankana kuin mikäkin henkensä heittänyt. Yleensä Meea ei malta nukahtaa ulkona vaan haluaisi koko ajan touhuta lasten kanssa, joten tämä oli melkoisen harvinainen näky.<>

<>"Nauratko minulle", oli pakko kysyä, sillä koira näytti repeävän äänettömään nauruun minun kanniskeltuani turkinhoitovälineitä nurmikolle.<>

Tämän näköinen oli siis meidän koiran kesä. Nyt sitten vain talvea kohden!