Samalla tavalla kuin meillä on nyt
syksyllä koulut alkaneet, on Meeakin päässyt omaan opinahjoonsa.
Opettajana toimin minä ja neiti oppiikin hyvin nopeasti. Tosin joskus
oppi ei tahdo mennä perille. Enhän minäkään aina jaksaisi istua
matikantunnilla kuuntelemassa opettajan selostusta potenssilaskuista.
Uusia
asioita Meea on kuitenkin oppinut paljon. Esimerkiksi ulos meneminen ei
tule kyseeseenkään ennen kuin lupa on annettu - vaikka ovi olisikin
kuonon edessä sepposen selällään. Myös sisälle menemisen kanssa on sama
juttu. Tämän lisäksi Meea on oppinut ylävitosen sekä markan. "Tats"-
käskyn kuullessaan neiti koskettaa kuonollaan kämmentä ja onpa me
ehditty harjoitella agilityn alkeitakin.
Päättelykykyä
vaativat tehtävät ovat myös suosittuja meidän koirakoulussa: kasa
tyynyjä ja tyynyjen väliin namuja. "Liian helppoa"- ajattelee Meea.
Pallojen suosimista neitokainen ei tietenkään ole unohtanut. Pallon
noutaminen on hauskaa, mutta sen palauttaminen ei ole vielä niin
itsestäänselvä asia kuin pitäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti