Merry Christmas!

Nyt on ollut blogin pidossa pienoinen tauko, mutta nyt palaillaan taas. Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa hyvinkin ajankohtaisesta asiasta, nimittäin huomisesta! Joulu kolkuttaa ovella, ja meillä valmistaudutaan tohinalla aattoa viettämään. Siivoillaan ja leivotaan, ja sen lisäksi... pestään koira! Eipä ole meidän joulun valmistautumisrutiineihin ennen kuulunut koiran pesua, mutta nyt sekin on rantautunut meidän talouteemme. Pakko sanoa ettei Meea mitenkään erityisesti nauti pesemisenä olemisesta, mutta ei se sitä niin paljoa vihaa, etteikö uskaltautuisi pesuhuoneeseen omin jaloin. Muuten tuuheaturkkinen sheltti näyttää aika reppanalta turkki märkänä ihoa vasten. Kyllä sitä käyvät aina paikalla olijat kummastelemassa, miten erinäköiseksi koira voi muuttua!

Pesun jälkeen oli koiran kuivauksen vuoro. Joskus olen kuivannut Meean hiustenkuivaajalla, mutta tällä kertaa en kerinnyt (tai jaksanut) joten tyydyin kuivaamaan pyyhkeellä. Koira sai kuivattaa itse itsensä, ja kyllähän se turkki kuivui melko nopeasti sen viilettäessä täyttä vauhtia ympäri taloa mukana lasten leikeissä. Meealla on lievä pakkomielle vahtia jatkuvasti lasten touhuja ja aina jos joku kiljaisee talon toisessa päässä, Meekku on heti pää viidentenä jalkana katsastamassa tilannetta. Lisäksi lasten leikkiessä hippaa (tai muuta sen kaltaista leikkiä) koira juoksee koko ajan lasten rinnalla ja haukahtelee innoissaan. Lopulta se sitten väsähtää, kuten alla olevasta kuvasta huomaa. (ps. Meean turkki menee kastuessaan aivan kiharalle ja suoristautuu kuivuessaan, ks. kuva).

Jouluisin lapsia aina hieman jännittää Joulupukin tulo, mutta tänä vuonna, ainakin meitä isompia, jännittää eniten koiran suhtautuminen tähän uuteen, outoon tulokkaaseen. Meea suhtautuu jo ennestään varauksella vieraisiin ja etenkin miehiin. Ei se koskaan ole vihainen, mutta haukkuu sitäkin äänekkäämmin. Sitä odotellessa :)

Meea on saanut tämän kuluneen vuoden aikana aivan ennalta - arvaamattoman ystävän: gerbiilimme Tarun. Tarun siskon Tiinun kuollessa hiljattain, hiirineidistä on tullut paljon sosiaalisempi, jos nyt hiirestä niin voi sanoa. Olen antanut Meean parisen kertaa haistaa hiirtä, eikä se ole osoittanut syömisaikeita. Eräänä päivänä siivotessani Tarun häkkiä, Meea tuli huoneeseen nuuhkimaan pahvilaatikkoa jossa hiiri oli siivouksen aikana. Laatikon katossa oli pieni reikä, josta Taru kävi ihmettelemässä tätä suurta otusta. Siinä ne sitten haistelivat toisiaan kuonot yhdessä. Äiti pelkäsi koko ajan Tarun puolesta, mutta minä taas pelkäsin hiiren purevan koiraa kuonosta, se kun sattuu olemaan härnättynä hyvinkin kipakka tapaus. Avasin laatikon kannen, jotta kaverukset voisivat nähdä toisensa paremmin ja Tarun kiinnostuksen lopahtaessa Meea jatkoi vahtaamistaan.

Tämän jälkeen Meea kävi moneen kertaan katsastamassa, josko laatikon kansi olisi jälleen auennut. Hieman sääliksi sitä kyllä kävi, kun ystävyys osoittautuikin hieman yksipuoliseksi. Neiti sattuu nimittäin olemaan sen verran ujo muiden koirien  suhteen, ettei se helposti löydä ystäviä. Onneksi Meea saa olla aina mukanani gerbiilinhäkin siivouksessa ja pitää seuraa pienemmälleen.

Kävimme Meikun kanssa myös Raahessa järjestetyssä Eläinten Joulurauhan Julistuksessa ja sen myötä toivotamme kaikille rauhaisaa Joulua!

Koulunpenkille

Samalla tavalla kuin meillä on nyt syksyllä koulut alkaneet, on Meeakin päässyt omaan opinahjoonsa. Opettajana toimin minä ja neiti oppiikin hyvin nopeasti. Tosin joskus oppi ei tahdo mennä perille. Enhän minäkään aina jaksaisi istua matikantunnilla kuuntelemassa opettajan selostusta potenssilaskuista.

Uusia asioita Meea on kuitenkin oppinut paljon. Esimerkiksi ulos meneminen ei tule kyseeseenkään ennen kuin lupa on annettu - vaikka ovi olisikin kuonon edessä sepposen selällään. Myös sisälle menemisen kanssa on sama juttu. Tämän lisäksi Meea on oppinut ylävitosen sekä markan. "Tats"- käskyn kuullessaan neiti koskettaa kuonollaan kämmentä ja onpa me ehditty harjoitella agilityn alkeitakin.

 

Päättelykykyä vaativat tehtävät ovat myös suosittuja meidän koirakoulussa: kasa tyynyjä ja tyynyjen väliin namuja. "Liian helppoa"- ajattelee Meea. Pallojen suosimista neitokainen ei tietenkään ole unohtanut. Pallon noutaminen on hauskaa, mutta sen palauttaminen ei ole vielä niin itsestäänselvä asia kuin pitäisi.

Ensimmäinen kesä

On se niin ihmeellistä miten aika juoksee meidän ihmisten silmien edessä aivan huomaamatta. Nyt olisi Meean ensimmäinen kesä edennyt lopuilleen - ja aivan liian nopeasti. Uskon, että vaikka neiti syntyikin keskellä talvea, rakastaa lunta silmittömän paljon eikä ensin niiden sulamisen jälkeen tiennyt minne pissiä, sekin jää kaipaamaan lintujen haukkumista, perhosten pyydystämistä (ja syömistä), trampoliinia, vettä ja jäätelöä.

Ensi kesää odotellessa ajattelin laittaa tähän liudan kuvia menneestä kesästä 2013 - Meeaan liittyen tietysti ;)

(HOX. ensimmäiset kuvat otettu alkukesästä, viimeiset loppukesästä)

 

 

 

 

Ja tähän loppuun laitan pari henkilökohtaista lemppariani selostusten kera: 

<>Tämä idea syntyi siitä, kun näin monien ihmisten ottaneen kuvia lemmikeistään pehmolelujen kanssa. Kuvasta tuli suloinen ja epätavallisen hyvin kuvattavakin pysyi paikoillaan.<>

<>Ruohossa pyöriminen on jäätelön lisäksi parasta mitä meidän Meikun kesästä löytyy.<>

<>Asetin Meean puun juurelle istumaan kuvaa varten. Koska en muistanut antaa käskyä olla paikallaan, neiti yritti epätoivoisesti selvittää mitä sen seuraavaksi tulisi tehdä. Se ojenteli minulle tassuaan vähän väliä ja sain sen ansiosta nappaistua aivan älyttömän suloisen kuvan<>

<>Illistääkö se vai näenkö harhoja?<>

<>Eräs päivä oli liian kuuma mustaturkkiselle. Sain melkoiset naurut kun koira meni makaamaan puun varjoon aivan reporankana kuin mikäkin henkensä heittänyt. Yleensä Meea ei malta nukahtaa ulkona vaan haluaisi koko ajan touhuta lasten kanssa, joten tämä oli melkoisen harvinainen näky.<>

<>"Nauratko minulle", oli pakko kysyä, sillä koira näytti repeävän äänettömään nauruun minun kanniskeltuani turkinhoitovälineitä nurmikolle.<>

Tämän näköinen oli siis meidän koiran kesä. Nyt sitten vain talvea kohden!

On The Beach

Käytiin tuossa alkukesästä koiran kanssa rannalla. Kyseessä ei ollut yleinen- eikä edes uimarantana käytössä oleva ranta. Pari kertaa olen nähnyt läheiseltä tallilta tulleita ratsastajia jotka ovat uittaneet hevosiaan vedessä ja onpa siellä näkynyt paljon koiranomistajiakin. Päätimme siis eräänä päivänä ottaa meidänkin koiran mukaan uimaan. 

En voi sanoa, että Meea mitenkään erityisesti pitäisi vedestä, mutta ei se sitä ylettömästi vihaakkaan. Ei se olisi halunnut tassujaan kastella, mutta kyseessä sattui olemaan ranta, jota halkoivat useat vesilammikot. Kun me sitten kaverin kanssa kahlattiin noin polven korkuisen veden läpi seuraavalle hiekkarannalle, koiran oli pakko seurata sillä eihän se halunnut jäädä yksin rannalle. Niin se sitten (erittäin vastahakoisesti mutta kuitenkin) uskaltautui veteen ja ui meidän luoksemme. Tämän jälkeen se sai niin paljon kehuja ja ylistystä osakseen että itse koira tuntui nousevan ilmaan hännän heiluessa propellin lailla. 

 

Rannalla osoittautui sitten loppujen lopuksi Meeankin mielestä ihan kivaksi paikaksi, ja siellä oli sitäpaitsi kaikenlaista uutta tutkittavaa kuten lintuja ja simpukoita. Ja mikä parasta, siellä oli paaljon tilaa leikkiä ja juosta!

 

Kun oltiin syöty ja juotu eväät, leikki ja touhu jatkui ja pian ranta oli täynnä ihmisten, lintujen ja yhden pienen koiran jalanjälkiä.  

 

 

Loppuillasta saatiin nauttia aivan upeasta auringonlaskusta - tai no Meeasta ei voi sanoa samaa. Me oltiin kavereiden kanssa niin keskittyneitä jutusteluun että yhtäkkiä hoksattiin että "Missä Meea?".  Koiraa ei näkynyt missään, mutta kun alettiin tarkemmin katsoa ja huhuilla, huomattiin että kiveltä jonne oltiin tavaramme jätetty, nousi pieni pää kysymään: "Mikä nyt on hätänä kun te tuolla lailla huutelette siellä?". Kun me ihmiset ei oltu tajuttu, neiti oli itse hakeutunut kuivalle paikalle nukkumaan. Makeat naurut siitä kyllä saatiin.

 

Kun sitten oltiin lähdössä, Meea oli niin väsynyt että se piti kantaa pyörille ja kaverini ottaa se syliin tarakalle. Mukava päivä oli kuitenkin ollut, eikä varmaan Meeaakaan paljoa harmittanut se, ettei harannut lainkaan vastaan lähdettäessä.

Little Girl and Little Dog

Meealla tuli juuri neljä kuukautta ikää mittariin, ja pakko myöntää että kovalla vauhdilla tyttö kasvaa. Eilen leikkasin Meealta kynnet eikä se meinannut millään enää mahtua minun sylissäni köllöttelemään. Kynsien leikkauksesta ja tassujen trimmauksesta on kyllä pakko mainita että se on todella helppoa Meean kohdalla, kun ei tyttö ole moksiskaan. Korkeintaan nukahtaa syliin jos jotakin. Tottakai joskus tuntuu siltä että energia pursuaa koiran korvista ulos, ja silloin on parempi jättää kynsien leikkuut väliin.

Viimeviikon torstaina Meea kävi taas eläinlääkärin luona ja sai lisää piikkejä. Tällä kertaa koira osasi jo aavistaa jotain ja hermoili - aivan kuten eläinlääkäri edellisellä kerralla varoittikin. Hermostuksesta johtuen Meea sitten puklasi autoon, vaikkei yleensä pode matkapahoinvointia. Tästä seurasi sitten se, että Meikku jouduttiin pistämään kylpyyn. Pakko sanoa että kylpeminen ei ole meidän koiran mielestä sitä parasta ja se oli aivan reppanana kylvyn jälkeen.

Onko toinen korva jäänyt liimaamatta?

Jokunen viikko sitten meille tuli hoitoon isovanhempieni Pohjanpystykorva Vekku. Aluksi herra tuntui kiduttuvan kuoliaaksi Meean ylettömän innostuksen ja uteliaisuuden painottamana mutta myöhemmin ne tuntuivat ystävystyvän. Tosin lenkit eivät helpottuneet missään vaiheessa, koska Meea oli jatkuvasti kiinni Vekussa kuin takiainen ja vaihtoi reunaa sitä mukaan kuin Vekku vaihtoi. Se oli aika hauskaa katseltavaa. Onneksi sain sentään otettua yhden yhteiskuvan koirista:

Kunpikin odottaa makupalaa x)

otettua yks päivä. Vekku

Meijän Meea Monsteri

 

Ja tähän loppuun mun on pakko pistää eräs kuva jonka sain otettua yks päivä kun oltiin kuvailemassa. Meea oli hihnassa ja kun meijän Mandi tuli ulos, se meni silleen söpösti istumaan Mandin vieree:

:3

 

Meea tulee taloon..

Eli ajattelin pistää tähän kuvia Meikun ensimmäisistä päivistä meidän kotona, kun niitä tuli silloin otettua kohtalaisen paljon :)

*sipsuti sipsuti*

 

 

 

 No tuossa oli pari :) Paljon on kyllä paapamiskuvia Meeasta, ku ei se tahdo pysyä lainkaan hereillä. Tuo viimeinen kuva on minun suosikkini. Sellaista "oma tyyny kullan kallis, oma hiirilelu vielä kalliimpi" tunnelmaa.

Ja vielä yksi kuva tähän loppuun: